Olimme taas pari viikkoa sitten Liedossa Lauran valvovan silmän alla ajamassa koemaista jälkeä, ja ikään kuin päivittämässä, missä mennään treenien suhteen. Laura oli tehnyt Edille jäljen, joka oli pituudeltaan noin 800–900 metriä. Jälki oli saanut vanheta noin 12 tuntia. Ajattelimme, että se varmasti riittää, sillä maasto oli tuolloin ollut jo useita viikkoja rutikuivaa, ja siten myös vaikeampaa koiralle. Lämpötila oli illalla noin 27°c, mikä aiheutti sen, että koiran tehot eivät olleet ihan huipussaan.

Edi teki todella tarkkaa työtä ja jäljesti pitkät matkat täysin jäljen päällä. Makausten merkkaukset ok, muutamat sivutarkistukset suorilla, mutta niiltä palattiin omatoimisesti takaisin jäljelle. Tauon jäljelle toi jäljen vieressä ollut pieni lampi, jonne päästin Edin pulahtamaan virkistyäkseen, sen jälkeen annoin uuden käskyn ja jäljestys jatkui hieman aiempaa reippaammin. Viimeisellä suoralla Edi äkkäsi ilmeisesti jotain riistaa, koska olisi lähtenyt melkeinpä laukka-askelilla pois jäljeltä. Kielsin ja annoin uuden käskyn jäljestää, jonka jälkeen Edi palasi nopeasti takaisin jäljelle. Hetken kuluttua sama toistui. Loppujälki ok. Aikaa jäljen ajoon meni noin 35-40 min.

Edin ongelmana on siis nähtävästi edelleen tuo kiinnostus riistaa kohtaan. Kiinnostus on niin kovaa, että riistan hajun saatuaan unohtaa varsinaisen jäljen. Hyvä juttu on kuitenkin se, että kiellosta lopettaa ja uudella käskyllä jatkaa jäljestystä. Pitää jossain vaiheessa vetää Edille jälki, jonka poikki kulkee ns. hämäyksenä hirven sorkalla tms. vedetty jälki. Näin pääsisi kieltämään sitä varmasti oikeassa paikassa ja oikealla hetkellä keskittymisen herpaantumisesta.

Vahvistettuja paikkoja syksyn mejäkokeisiin ei toistaiseksi ole tullut yhtään, varapaikkoja kylläkin kaksin kappalein. Lähetin alkukesästä vinon pinon ilmoittautumisia mejäkokeisiin, joten luottavaisin mielin odotan, että meillekin paikka vielä irtoaisi. Koepaikan saaminen lisäisi kummasti myös treeni-intoa, kun tiedossa olisi tuleva koe.