Olimme Edin kanssa sunnuntai-illalla Lauran ystävällisellä avustuksella availemassa mejäkautta. Laura oli tehnyt Edille 2 verijälkeä, näin kauden aluksi ns. muistutukseksi yhden lyhyemmän jäljen sekä yhden pit­kän koemaisen jäljen. Molemmat jäljet olivat noin 11 tuntia vanhoja ja tihkusateen painamia.

Ensimmäinen jälki oli pituudeltaan vain noin 150m. Edin jäljestys oli todella innokasta. Vauhtia oli aavistuksen liian paljon, paikoitellen meni vähän hosumiseksi. Ensimmäinen kulma ja makaus olivat ok. Toinen kulma ja makaus eivät menneet ihan nappiin. Itse makauksen merkkaus oli ok, mutta Edi lähti teke­mään hieman isomman tarkistuksen (noin 10m) vasemmalle, vaikka kulma kääntyi oikealle. Hetken mietittiin, mikä oli syynä, kun­nes havaitsimme maassa tuoreita sorkan jälkiä. Laura tiesi kertoa, että alueella liikkuu paljon kauriita ja peuroja. Tar­kistuksen jälkeen Edi kuitenkin löysi itsenäisesti takaisin jäljelle ja loppu jälki oli ok.

Toinen jälki olikin sitten pituudeltaan 850m (mitattu GPS-laitteella). Varmistin alun osoittamalla Edille jälkeä sallitut ensimmäiset 10 metriä. Edi jäljesti alussa muutaman sataa metriä sujuvasti ja intensii­vi­sesti. Edi oli selkeästi saanut purettua ensimmäisen jäljen aikana suurimman virtapiikkinsä, joten työskentely oli nyt huomattavasti rauhallisempaa. Noin puolessa välissä ensimmäistä suoraa jäljen poikki kulki riistapolku, jossa oli myös aivan tuoreet jätökset (!). Arvatenkin Edi kiinnostui niistä ja otti jopa pienet mais­tiaisetkin. Edi myös poikkesi jäljeltä riistapolulle ja teki taas hieman isomman tarkistuksen vasemmalle sivuun. Pienen ha­puilun jälkeen annoin uuden käskyn jäljestää, jolloin Edi sinkosi takaisin jäljelle, ja josta seurasi taas monta sataa metriä sujuvaa jäljestystä. Molemmat kulmat ja makaukset menivät hyvin.

Maasto oli jäljellä melkoisen vaihtelevaa, oli sammaleista metsää, kalliota sekä tiheää pusikkoa. Jälki oli todella pitkä, mutta Edi ei näyttänyt väsymisen merkkejä vaan jäljesti loppuun saakka hyvällä motivaatiolla. Aivan jäljen lopussa kävi niin, että jälkimerkkien harvennuttua eksyimme kaikki kolme jäljeltä muutaman kymmenen metriä sivuun. Meidän oli palattava hieman taaksepäin edelliselle merkille, jotta pääsimme takaisin jäljelle. Jäljen löydettyämme annoin Edille taas uuden käskyn ja se jäljestikin lopun hienosti aina kaadolle asti. Kokeessa tästä eksymisestä olisi todennäköisesti tullut yksi hukka. Liekö aiemmin jäljen poikki kulkenut riistapolku sekoittanut Edin mietteet tuossa lopussa. Olin kuitenkin tyytyväinen, että pystyin pa­lauttamaan Edin takaisin jäljelle ja se lähti jäljestämään uudestaan oikeaan suuntaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen harjoituksiin. Pientä epävarmuutta jäljestyksessä toki vielä on ja se näkyy eteenkin makausten tai maaston vaihtelun yhteydessä jäljen sivun pieninä tarkistuksina. Kuiten­kin Edillä riittää motivaatiota ja intoa jäljestää, joten tarkistuksista ja satunnaisista hapuiluista huo­limatta se löytää kuitenkin lähes itsenäisesti alkumakaukselta kaadolle. Makausten merkkaukset olivat tänään hyviä, mistä olin myös tyytyväinen, niissäkin kun on aiemmin ollut pientä hosumista. Hieman turhan paljon Ediä kiinnosti riistajäljet ja jätökset, mutta ei nyt onneksi ihan haltioissaan alkanut esim. vetämään huiviinsa niitä papa­noita. Kuulo oli kuitenkin sen verran päällä, että kiellosta lopetti ja jatkoi matkaa. Tosin eipä ole meille aiemmin sat­tunut jäljelle näin paljon riistahavaintoja ja vieläpä tuoreita. Erittäin hyvä harjoitus tuleviin kokeisiin, jotka ilmeisesti yleensä järjestetään hyvin riistarikkaissa maastoissa. Muutama jälki ehditään käydä vielä ajamassa ennen ensimmäistä koetta, mutta muuten täytyy vaan toivoa, että viime ja edellis vuoden jäljestyksistä on jäänyt jotain mieleen.