Huhheijaa, kun aika on taas vierähtänyt! Ja paljon on tapahtunyt tässä välissä...
Syyskuun lopussa pääsimme muuttamaan kauan odotettuun uuteen omakotitaloomme. Koirat ovat sopeutuneet muuttoon hyvin ja uusia koirakavereitakin on jo löydetty. Myös uudet lenkkimaastot ovat olleet ahkeran tutustumisen alla.
Lokakuussa olimme käymässä Maxin kanssa eläinlääkärin vastaanotolla tarkoituksena suorittaa rutiininomainen pieni leikkaustoimenpide. Lääkäri kuitenkin huomasi Maxin mahan pullottavan hieman epätavallisesti. (Max oli kerännyt kesän aikana muutaman lisäkilon, joten emme olleet kiinnittäneet sen enempää huomiota lisääntyneeseen pyöreyteen.) Mahan ultraus paljasti karun totuuden; pernasta löytyi valtavan kokoinen kasvain. Kasvain ja sen mukana koko perna leikattiin heti pois. Leikkaus meni hyvin ja Max toipui siitä yllättävän nopeasti. Muutaman viikon kuluttua leikkauksesta tuli patologilta huojentava viesti; kasvain oli ollut hyvänlaatuinen. Alla muutama kuva toipilaasta.
Eläinlääkärin mukaan kasvain löydettiin kreivin aikaan. Kasvain oli ehtinyt kasvamaan jo niin suureksi, että se olisi voinut revetä itsekseen hetkenä minä hyvänsä ja viedä koiran mennessään. Lääkäri myös sanoi, että suurin osa koirien pernakasvaimista on pahanlaatuisia. Meillä kävi siis todellinen tuuri! Pernan poistostakaan ei pitäisi aiheutua muuta kuin lievästi alentunut vastutuskyky. Koira on siis nyt hieman tavallista alttiimpi tulehduksille, mutta toistaiseksi ei ole ainakaan mitään ilmennyt.
Syksyllä kävimme molempien koirien kanssa pitkästä aikaa taas moikaamassa Tanjaa Turun Koirafysioon. Sen kummempia lihasjumeja ei kummaltakaan löytynyt, mutta Tanja totesi Edin olevan hieman 'pökkelön' oloinen, ikään kuin se olisi kerännyt itseensä kuona-aineita ja nestettä. Tanja epäili syyksi koiranruokanappuloiden viljaa ja sitä kautta hidastunutta aineenvaihduntaa. Vaihdoimme Tanjan kehoituksesta ruuan täysin viljattomaan Acanaan. Toisella fysioterapiakerralla koira oli jo selkeästi sutjakamman oloinen, ruoka lienee siis auttanut.