Syyskuun lopussa pääsimme muuttamaan kauan odotettuun uuteen omakotitaloomme. Koirat ovat sopeutuneet muuttoon hyvin ja uusia koirakavereitakin on jo löydetty. Myös uudet lenkkimaastot ovat olleet ahkeran tutustumisen alla.

Lokakuussa olimme käymässä Maxin kanssa eläinlääkärin vastaanotolla tarkoituksena suorittaa rutiininomainen pieni leikkaustoimenpide. Lääkäri kuitenkin huomasi Maxin mahan pullottavan hieman epätavallisesti. (Max oli kerännyt kesän aikana muutaman lisäkilon, joten emme olleet kiinnittäneet sen enempää huomiota lisääntyneeseen pyöreyteen.) Mahan ultraus paljasti karun totuuden; pernasta löytyi valtavan kokoinen kasvain. Kasvain ja sen mukana koko perna leikattiin heti pois. Leikkaus meni hyvin ja Max toipui siitä yllättävän nopeasti. Muutaman viikon kuluttua leikkauksesta tuli patologilta huojentava viesti; kasvain oli ollut hyvänlaatuinen. Alla muutama kuva toipilaasta.







Eläinlääkärin mukaan kasvain löydettiin kreivin aikaan. Kasvain oli ehtinyt kasvamaan jo niin suureksi, että se olisi voinut revetä itsekseen hetkenä minä hyvänsä ja viedä koiran mennessään. Lääkäri myös sanoi, että suurin osa koirien pernakasvaimista on pahanlaatuisia. Meillä kävi siis todellinen tuuri! Pernan poistostakaan ei pitäisi aiheutua muuta kuin lievästi alentunut vastutuskyky. Koira on siis nyt hieman tavallista alttiimpi tulehduksille, mutta toistaiseksi ei ole ainakaan mitään ilmennyt.

Syksyllä kävimme molempien koirien kanssa pitkästä aikaa taas moikaamassa Tanjaa Turun Koirafysioon. Sen kummempia lihasjumeja ei kummaltakaan löytynyt, mutta Tanja totesi Edin olevan hieman 'pökkelön' oloinen, ikään kuin se olisi kerännyt itseensä kuona-aineita ja nestettä. Tanja epäili syyksi koiranruokanappuloiden viljaa ja sitä kautta hidastunutta aineenvaihduntaa. Vaihdoimme Tanjan kehoituksesta ruuan täysin viljattomaan Acanaan. Toisella fysioterapiakerralla koira oli jo selkeästi sutjakamman oloinen, ruoka lienee siis auttanut.

Nemon toinenkin silmä sokeutui ja sen myötä käytösongelmat pahenivat. Nemo ei luottanut lopulta enää omiin perheenjäseniinkään. Omistajat joutuivat tekemään vaikean päätöksen päästää Nemo sateenkaarisillalle, jossa sen on parempi olla. Enää Nemon ei tarvitse pelätä.

Max täytti kesäkuun alussa 6 vuotta ja Edi heinäkuun alussa 4 vuotta. Kylläpä aika rientää! :)

Edin tytöistä Ebbasta (Z. Fiery Hunter) ja Mairesta (Z. Fairytale) tuli Suomen Muotovaliot kevään aikana. Ebba oli ROP sertin ja cacibin kera Lahden KV-näyttelyssä 22.4.2011 ja Maire oli ROP samaisten lisukkeiden kera Helsingin KV-näyttelyssä 22.5.2011. Lisäksi Maire oli VSP Tallinnassa järjestetyssä Eestin Voittaja 2011 -näyttelyssä 5.6.2011. Mairesta tuli samaisella reissulla sertin ja cacibin johdosta siis Eestin Muotovalio ja Voittaja 2011.

Edin tyttö Donna (Z. Flying Colours) pyöräytti terveen kahdeksan pennun katraan 15.6.2011. Edistä tuli siis pappa. :) Pentujen isä on Bono (Z. Quijote). Pentujen kuulumisia voi käydä kurkkimassa täältä.

Maxin pojalla Nemolla (Z. Rafael) todettiin toukokuun alussa virallisessa silmäpeilauksessa PRA. Toinen silmä oli jo kokonaan sokea ja toinen oli hyvää vauhtia sokeutumassa. Nemolla on ikää 3,5 vuotta. :( Ikävä juttu, vaikkakin odotettavissa oleva, sillä Nemo testattiin pentuna jo ennen luovutusta prcd PRA -testin mukaan sairaaksi. Nemolla on ollut pienoisia vaikeuksia sopeutua sokeutumiseensa, mutta toivotaan, että tilanne helpottaisi jatkossa.

Edin MeJä-harrastuksesta ei ole juurikaan mitään uutta kerrottavaa. Koekutsuja ei ole kuulunut sen yhden jälkeen, tosin en ole lähettänyt nyt kovin montaa ilmoittautumistakaan. Kynnys lähteä ajamaan kovin kauas kokeisiin on korottunut eli vain lähialueen kokeisiin olen ilmoittautunut. Ja kaikki varmasti jo tietää/arvaa, että siellä on muutama muukin, joka haluaisi Lounais-Suomen MeJä-kokeisiin. Motivaatio treenata kunnolla on siten ollut taas vähän kadoksissa, kun ei ole tiedossa varmoja koepaikkoja.  :/ Huoh, pitäisi varmaan vaihtaa harrastusta. Tosin on MeJä-harrastus antoisaa ilman kilpailemistakin, ei sillä...

Siinä ne kuulumiset pääpiirteissään taisi jo ollakin... Mökillä olemme käyneet ahkerasti uimassa. Edille ehti yksi kipeä vesihäntäkin tulla alkukesästä kylmässä vedessä uimisesta. Alla muutama melko tuore kuva rekuista.





Alla vielä kuva (© Venla Kiminki) Edin Mopo-pojasta (Cimix Lionheart). Melkoisesti samaa näköä!


 

* helmikuun lopussa hain pakastimeen tulevaa jäljestyskautta varten poron verta ja sorkkia. Kiitos vielä Laura!

* Edin ja Pyryn pennut matkasivat omiin koteihinsa helmi- ja maaliskuun vaihteessa. Yksi poika jäi kasvattajalle, muut (paitsi yksi, joka meni Lappeenrantaan) saivat kodin Etelä-Suomesta. Tarkoitus olisi järjestää pienimuotoiset pentutreffit vielä kevään/alkukesän aikana.

* Edin 1. pennut täyttivät 1.3.2011 2 vuotta. Onnea!

* omakotitalon rakennusprojekti pyörähti käyntiin. Tarkoitus olisi päästä muuttamaan vuoden loppuun mennessä omaan tupaan tuohon muutaman kilometrin päähän. Toivotaan, ettei projekti pahasti verota kaudelle suunniteltuja koiramaisia harrastuksia.

* maaliskuun puolessa välissä olin Liedon asemalla Gerard O'Shean handler-jatkokurssilla. Viime heinäkuussa olin Liedossa handler-alkeiskurssilla. Suosittelen kaikille vähääkään asiasta kiinnostuneille em. kursseja. Kurssien pääpaino oli siinä, miten saada koira esiintymään näyttelyissä iloisesti ja itsevarmasti. Kursseilla oppi paljon mm. shapingista koirankoulutusmuotona.

* huhtikuun alussa suoritin koetoimitsijakurssin osa 1 (yleinen).

* ensimmäiset MeJä-koeilmoittautumiset ovat lähteneet matkaan. Pitäkää peukkuja pystyssä! :)

Tytöt 5 päivän ikäisinä (© Venla Kiminki).

Toivon, että tuleva vuosi tulee olemaan Edin harrastusten suhteen hieman antoisampi kuin mennyt vuosi. Näyttelyissä pyörähdettiin useamman kerran, mutta jäimme silti kauas valioitumistavoitteesta. Lisäksi tavoitteena ollut starttaaminen mejä-kokeissa jäi saavuttamatta ahkerista koeilmoittautumisista huolimatta. Enpä arvannut, että mejä-kokeisiin on niin kova tunku. Näyttelyt tulemme jättämään nyt hetkeksi ohjelmistosta, ja aiomme panostaa senkin ajan mejään.

Paimentamaankaan ei kummankaan koiran kanssa viime kesänä tullut mentyä, vaikka aikomus oli. Taisin olla hieman myöhään liikenteessä, Kaisa Hilskan kalenteri kun täyttyy ilmeisen nopeaan. Luonnetesti oli ainoa, johon saimme sentään mentyä molempien koirien voimin. Tulkoon siis uusi ja aktiivisempi vuosi. :)

Lopuksi vielä mukavia uutisia Norjasta; Edin tytön Miran (Zorrazo Fair Play) lonkat oli tutkittu terveiksi (A-A), samaten kyynärät (0-0). :)

Maxin tulokset

Toimintakyky  -1  (Pieni)
Terävyys  +1  (Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu  +3  (Kohtuullinen, hillitty)
Taisteluhalu  -1  (Pieni)
Hermorakenne  +1  (Hieman rauhaton)
Temperamentti  +1  (Erittäin vilkas)
Kovuus  -2  (Pehmeä)
Luoksepäästävyys  +2a  (Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen)
Laukauspelottomuus  ++  (Laukauskokematon)

Loppupisteet  +43

Maxin luonnetestin tuloksissa oli muutama yllätys. Ensimmäinen oli terävyys. Olen kuvitellut Maxin olevan luonteeltaan aavistuksen terävä. Kuitenkaan testissä erityisessä terävyyttä mittaavassa erikoiskokeessa ko. luonteenpiirre ei Maxin kohdalla tullut esille. Max ei inahtanutkaan ollessaan seinässä kiinni yksinään ja tuomarin sitä uhatessa.

Toinen yllätys oli puolustushalu. Erikoiskokeessa tuomari tuli näköesteen takaa meitä kohti uhkaavasti huudellen ja keppiä heilutellen. Max ei perääntynyt (mitä kuvittelin sen tekevän), vaan pysyi vierellä ja haukkui. Tuomari sanoi, että vaikka Maxilla näyttää olevan jonkun verran puolustushalua, niin pienestä yleisestä toimintakyvystä johtuen sillä ei välttämättä ole kuitenkaan varsinaisesti puolustuskykyä.

Edellä mainituista osioista voidaan tehdä pikainen johtopäätös; aiemmin kuvittelemani terävyys onkin siis ollut puolustushalua. Tosin terävyys ja puolustushalu kulkevat kai jossain määrin käsi kädessä.

Tuomarin mielestä Maxin heikkous on sen pehmeys eli se, että se muistaa kokemansa ikävyydet suhteellisen pitkään. Max paineistui testissä aika paljon, häntä oli alhaalla lähes koko testin ajan eikä se esim. pystynyt rentoutumaan (leikkimään tai ottamaan kontaktia) osa-alueiden välillä. Kuitenkin testialueelta poistuttuamme Max oli taas oma itsensä eli palautui siinä mielessä aika nopeaan. Tuomari sanoi, että Max on varmasti kiva kotikoira, mutta mikään helppo saati ideaali harrastuskoira se ei ole.

Edin tulokset

Toimintakyky  +1  (Kohtuullinen)
Terävyys  +1  (Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu  +1  (Pieni)
Taisteluhalu  +2  (Kohtuullinen)
Hermorakenne  +1  (Hieman rauhaton)
Temperamentti  +3  (Vilkas)
Kovuus  +1  (Hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys  +3  (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus  +++  (Laukausvarma)

Loppupisteet  +170

Edin kohdalla suurempia yllätyksiä ei tullut. Ainoastaan olisin ehkä kuvitellut Edin omaavan suurempaa puolutushalua kuin mitä testissä esiintyi. Puolustushalua mittaavassa erikoiskokeessa Edi pysyi minun takanani haukkumassa. Haalari-/tynnyrierikoiskoe ei mennyt ihan nappiin; haalari levähti suoraan päin näköäni (josta itsekin vähän säikähdin) ja tynnyri tippui lähtöalustaltaan ja vielä liian aikaisin. Hetken tuomarit miettivät, että uusitaanko koe, muttei nähneet sille kuitenkaan tarvetta.

Edi ei paineistunut testissä juuri ollenkaan, häntä pysyi ylhäällä lähes koko testin ajan (ja välillä jopa heilui). Ainoastaan ajoittaista läähätystä esiintyi, siksi esim. hermorakenteesta ei saatu +2:sta. Tuomari tosin sanoi, että hermorakenne oli aivan siellä +1:n ylärajoilla. Tuomari myös sanoi hieman huvittuneena, että olen varmasti huomannut, kuinka erilaiset koirat minulla on. Joo, olen huomannut. :)

Kaiken kaikkiaan luonnetesti oli tilaisuutena erittäin mielenkiintoinen. Hieman minua ehkä häiritsi se, että kaikki tapahtui niin nopeasti. Osa-alueelta toiselle siirryttiin lähes välittömästi eikä palautumisaikaa koiralle (ja ohjaajalle :)) jäänyt juuri lainkaan. Toisaalta luonnetestin tarkoituksena onkin kai se, että koiraa testataan perättäisillä kuormittavilla erikoiskokeilla. Lisäksi olisi ollut mukavaa saada jutella tuomareiden kanssa hieman pidempään testin jälkeen koiran luonteenpiirteistä ja esim. sopivista koulutustavoista ja toimintamalleista. Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti kaikille oman koiran viemistä luonnetestiin.

Edi teki todella tarkkaa työtä ja jäljesti pitkät matkat täysin jäljen päällä. Makausten merkkaukset ok, muutamat sivutarkistukset suorilla, mutta niiltä palattiin omatoimisesti takaisin jäljelle. Tauon jäljelle toi jäljen vieressä ollut pieni lampi, jonne päästin Edin pulahtamaan virkistyäkseen, sen jälkeen annoin uuden käskyn ja jäljestys jatkui hieman aiempaa reippaammin. Viimeisellä suoralla Edi äkkäsi ilmeisesti jotain riistaa, koska olisi lähtenyt melkeinpä laukka-askelilla pois jäljeltä. Kielsin ja annoin uuden käskyn jäljestää, jonka jälkeen Edi palasi nopeasti takaisin jäljelle. Hetken kuluttua sama toistui. Loppujälki ok. Aikaa jäljen ajoon meni noin 35-40 min.

Edin ongelmana on siis nähtävästi edelleen tuo kiinnostus riistaa kohtaan. Kiinnostus on niin kovaa, että riistan hajun saatuaan unohtaa varsinaisen jäljen. Hyvä juttu on kuitenkin se, että kiellosta lopettaa ja uudella käskyllä jatkaa jäljestystä. Pitää jossain vaiheessa vetää Edille jälki, jonka poikki kulkee ns. hämäyksenä hirven sorkalla tms. vedetty jälki. Näin pääsisi kieltämään sitä varmasti oikeassa paikassa ja oikealla hetkellä keskittymisen herpaantumisesta.

Vahvistettuja paikkoja syksyn mejäkokeisiin ei toistaiseksi ole tullut yhtään, varapaikkoja kylläkin kaksin kappalein. Lähetin alkukesästä vinon pinon ilmoittautumisia mejäkokeisiin, joten luottavaisin mielin odotan, että meillekin paikka vielä irtoaisi. Koepaikan saaminen lisäisi kummasti myös treeni-intoa, kun tiedossa olisi tuleva koe.